Hurt Locker - Sodankäynnistä

Hurt Locker (2008)

Statuspäivityksenä

Vaikuttava kokoelma irrallisia tapahtumia raastavan sodan ytimestä. Hyvät näyttelijät pelastavat huonot henkilöhahmot.

Viihdekäyttäjälle
Sota on muuttunut melkoisesti sitten ensimmäisen maailmansodan. Kuukausien kyyhöttäminen mutaisissa juoksuhaudoissa lukemattomien tykinammusten repiessä tajuntaa on mennyttä. Takana ovat myös lentokoneiden kaartotaistelut ja Neuvostoliittolaiset tankkiarot. Nykypäivänä sodankäynti on piinaavaa partiointia siviilien keskellä. Siviilien, joista kuka tahansa saattaa osoittautua vihollistaistelijaksi ja mikä tahansa esine saattaa räjäyttää sotilaat ja ohikulkijat hengiltä. Myös sotaelokuvat heijastavat tätä muutosta.

Hurt Locker sijoittuu nykypäivän Irakiin. Päähenkilöllä on jäljellä enää muutamia viikkoja palvelusta ennen kuin hän pääsee pois. Hän on pomminpurkaja. Pommien purkaminen Baghdadissa on kokopäivätyötä, jossa työtehtävän epäonnistuminen voi johtaa muuhunkin kuin aikataulun venymiseen ja budjetin ylittymiseen. Lisäksi riesana ovat tarkka-ampujat, palkkionmetsästäjät ja omat taistelutoverit. Jonkun päivien täytyy olla luetut ennen kuin toisen päivät tulevat täyteen ja hän pääsee kotiin, vaimon luo, arkeen.

Hurt Lockerin tarina on yllättävän kliseinen. Sooloileva sotapoika tekee työnsä paremmin kuin kukaan. Tämä aiheuttaa ristiriitoja ja on omiaan lisäämään sotilaiden epävarmuutta muutenkin epäselvässä tilanteessa. Aika on sotia ja aika on rentoutua. Toisinaan on myös aika vetää kaveria reilusti turpaan. Hurt Lockerista kuitenkin puuttuu jokin punainen lanka - selkeä maali, jota kohti tarina etenee. Elokuva on lähinnä sarja toisiinsa löyhästi liittyviä irrallisia kohtauksia. Toisaalta tämä häiritsee, toisaalta se saattaa virittää katsojan sotimisen irralliseen ja sekavaan tunnelmaan.

Vaikka Hurt Locker on yksi parhaista sotaelokuvista pitkiin aikoihin, ei se ehkä kuitenkaan ole ansaitsemiensa Oscarien arvoinen. Päähenkilön näyttelijälle saisi pystin kyllä antaa, mutta mielestäni Kathryn Bigelow'n parhaan ohjaajan palkinto olisi kuulunut mieluummin hänen entiselle aviomiehelleen. Käsivarakuvaus luo ehkä dokumentaarista tunnelmaa, mutta tehokeinona se alkaa olla jo ylikäytetty ja rasittava. Asymmetrisen sodankäynnin vainoharhaisen ahdistava tunnelma on onnistuttu vangitsemaan erinomaisesti, siksi tämä tulee nähdä.

Maanikoille ja friikeille

Olin yllättynyt ystäväni arviosta, jonka mukaan Hurt Lockerista puuttuu juoni. Sehän on ihan selvä, pommeja pitää purkaa ja hengissä pysyä. Tarkemmin ajateltuani sanoisin, että Hurt Lockerista puuttuu perinteinen Aristoteleeinen tarinan rakenne. Kyllähän siinä asetetaan päämäärä heti alussa, mutta päämäärän tavoittelu ei ole läheskään niin selkeää kuin niinsanotussa mainstream kerronnassa. Tarinassa ei myöskään ole selvää käännekohtaa, kliimaksia ja katharttista antikliimaksia. On Hurt Locker silti huomattavasti perinteisemmän elokuvan muotoinen, kuin Italian tai Ranskan suurten sankarien upeat taideteokset.

Hurt Locker on erinomainen teos osoittamaan Oscar-palkintojen turhanpäiväisyys elokuvan hyvyyden arvioinnissa. Onhan se kyllä hyvä elokuva, mutta tällä kertaa parhaan käsikirjoituksen ja ohjauksen palkinnot taisivat tulla lähinnä poliittisista syistä. Elokuvan käsikirjoituksessa jenkkejä sokaisevan hienoa taitaa olla ajankohtainen aihe ja omien poikien sankarilliset teot vieraalla maalla kaukana. Ohjauksesta pystyttiin viimeinkin palkitsemaan nainen - nainen joka on tehnyt äärimmäisen miehisen elokuvan ja käyttää surutta offensiivista retoriikkaa kiitospuheissaan. Äänisuunnittelusta ja editoinnista elokuva kyllä lienee palkintonsa ansainnut. Paras elokuva? Päätä itse.