Uuni - nostalgiapuudutus

Antti Hyry - Uuni

Statuspäivityksenä

Puuduttavan loputon kertomus miehestä, joka päättää rakentaa leivinuunin. Rakennusprosessi ja mitat tulevat lukijalle hyvin tutuiksi, mutta uunia tärkeämmäksi muodostuu kuitenkin rakentajan siinä sivussa suorittama elämän pohdiskelu. Ei voi suositella kaikille, mutta jotain kummallisia meditatiivisia ulottuvuuksia kirjasta löytyi.

Satunnaiskäyttäjille

Antti Hyry voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2009 kirjallaan Uuni. Luettuani kirjaa puoleen väliin, totesin kyseessä olleen joko erehdys tai sitten vuonna 2009 ei juuri tuotettu suomalaista kirjallisuutta. Tai sitten en vain tajunnut. Eikä kyllä tajunnut henkilö, joka kirjan minulle lainasi. 400 sivua tarinaa siitä, kuinka muurataan tupaan iso leivinuuni kaikkine lisukkeineen. Onneksi tämä ei sentään ole aivan koko totuus.

Jos Uunia yrittää kokea tavanomaisena kirjana, se puuduttaa melkoisen nopeasti. Aika mataa hitaasti ja juoni on lähinnä pelkkää arkea ja rakentamista. Välillä käydään bussiretkellä Haaparannan suunnalla ja joskus piipahdetaan etelässä remonttihommissa. Kaikki on kerrottu pohdiskelevaan sävyyn, yksityiskohtaisesti ja vailla kiirettä. Eläkeläisen elämässä on aikaa, eikä puuhastelua kannata hätäilemällä sotkea.

Jos lukija kuitenkin antaa kirjan verkkaiselle rytmille mahdollisuuden, ikäänkuin hidastaa itsensä oikeaan tahtiin, tulee Uunista jonkinlainen meditatiivinen matka. Peruslukijaa tuskin kiinnostaa uunin tekemisen kaikki yksityiskohdat, joten omien ajatusten juoksulle jää paljon tilaa. Jonkinlaiseen nostalgiaan nojaava tavallisen elämän kuvaus antaa aivoille virikkeitä ja saattaapa uunintekijän aivoitukset joskus aiheuttaa jopa omissa mietteissä vastakaikua. Uuni on ehdottomasti jotain muuta kuin kirjan sisältämä teksti. Ei ehkä enempää, mutta jotain muuta.

Kirjan kieli on sujuvaa ja rikasta. Tarinan kuljetus ja henkilöiden kuvaukset on tehty sellaisella taidolla ja tarkkuudella, että on suorastaan ihme, ellei kirja perustu vahvasti kirjailijan omiin kokemuksiin. Tarkkana työn ja elämän kuvauksena Uunilla tulee olemaan jonkinlaista historiallista arvoa. Näinä ja tulevina pätkätöiden ja mikrotaukojen aikoina saattaa nuori lukija kokea entisten aikojen verkkaisen työ- ja elämänrytmin aivan erikoisena kokemuksena. Helpolla tämä ei kyllä tapahdu, johtuen jo aiemmin mainitsemastani puuduttavan hitaasta toiminnasta, jossa ei myöskään paljoa yllätyksiä tai käännekohtia esiinny.

Kaiken kaikkiaan Uuni on hyvin ristiriitainen kokemus. Se saattaa puuduttaa lukijan jo alkumetreillä, mutta sopeutuvaiselle se tarjoaa rauhallisen matkan katoavaan käsityöläisyyden maailmaan ja perinteiseen arkeen, johon sisältyy marjanpoimintaa, leivän leivontaa ja saunan lämmittämistä. Itse jouduin taistelemaan kirjan kanssa melko kauan, ennen kuin pääsin siihen sisään ja lopulta se ei enää tuntunutkaan niin älyttömän huonolta ja tylsältä kuin alussa.