Miami Vice - silputtua viileyttä

Miami Vice (2006)

Statuspäivityksenä

Sekava ja ryhditön toimintaspektaakkeli, jonka suurimmat ansiot tehtiin jo 1980-luvulla saman nimisessä televisiosarjassa.

Viihdekäyttäjälle

On olemassa hyvää toimintaa. Siinä on selkeä juoni - päämäärä on näkyvissä koko ajan, jotta katsoja tietää mitä odottaa. Toiminta on sulavaa ja efektit ja stuntit ovat näyttäviä ja niistä näkee mitä tapahtuu. Henkilöhahmot ja dialogi saattavat olla jopa erinomaisia, mutta yleensä keskiverto riittää. Miami Vicen kohdalla vain viimeinen lause toteutuu.

1980-luvulla Miami Vice oli synonyymi viileälle tyylille. Taistelupari Crockett ja Tubbs jallittivat Miamin rikollispiirejä ajaen välillä Ferrarilla, välillä muskeliveneellä. Kauniita naisia ja vauhdikkaita menopelejä riitti, eikä kyseessä ollut kuin televisiosarja. Kun komea ruumis kaivetaan haudasta, luvassa voi olla vain lahonnutta charmia tai seksikkään epäkuollutta meininkiä. Miamin poliisi ei palkkaa vampyyreitä.

Voi olla, että olen kolmenkympin rajapyykin ylittäessäni tullut auttamatta vanhaksi, mutta en tahdo ymmärtää uusia toimintaelokuvia. Ihan kuin niistä puuttuisi punainen lanka, jota katsojan on helppo seurata alusta loppuun. Myös toiminnan motiivit ovat usein huteria, eikä juonikuvion sekavuutta helpota ohuet henkilöhahmot. Kaiken kruunaa pahoinvointia aiheuttava kameran jatkuva liike, käsivarakuvaus, silppuleikkaus ja kaikenkattava "mitä hittoa tässä oikein tapahtuu" -olotila.

Tämä on ihan okei yleensä, mutta Miami Vicessä suurin osa toimintakohtauksista on onnistuttu vesittämään. Ukot seisovat paikoillaan ja roiskivat pyssyillään vuoron perään. Koko hommasta puuttuu dynamiikka. Onneksi elokuvasta löytyy kuitenkin juoni jossain puolen välin tietämillä, ja siitä eteenpäin tarinan kuljetus on edes jotenkin siedettävää.

Kyllä tästä joku varmaan saa hyvät kiksit. Itse en kyllä suosittele Miami Viceä muille kuin aivan aivottomimmille toimintaleffojen ystäville. Muut saattavat kyllä pärjätä elokuvan kanssa, mutta nauttimista varten suosittelen ennemmin Hot Fuzzia tai Bourne-trilogiaa, ellei halua nähdä oikeasti hyvää toimintaa, jolloin kannattaa suunnata katseensa John Woon Hong Kong -filmatisointeihin. Minun Miami Viceni pysyy haudattuna. Tämä on jotain aivan muuta.

Friikeille ja maanikoille

Toimintaelokuvan pitäisi olla viihdettä parhaimmillaan - helposti seurattavaa, visuaalisesti näyttävää ja adrenaliinia erittävää. Miami Vice onnistuu vesittämään kaikki kolme osa-aluetta, joskin seuraamisen helppous on rikottu kaikkein pahiten. Katsojalla menee todella pitkään ennen kuin elokuvan punaisen langan pää hänelle annetaan.

Miami Vice on kuin jättibudjetilla tuotettua Roger Cormanin b-luokan kökköä. Missä Corman säästi kaikkialla ja saattoi käyttää samoja kohtauksia ja ylijääneitä pätkiä muissa elokuvissaan - saaden ymmärrettävästi aikaan jokseenkin sekavia kokonaisuuksia, siinä Michael Mann käyttää järkyttävän määrän rahaa ja aikaa tuottaakseen samanlaista sekavaa silppua. Roger Corman saattoi käsikirjoittaa elokuvansa päivässä tai parissa, joten on selvää, etteivät tarinat aina olleet kovin loogisia. Mann on luultavasti käyttänyt käsikirjoituksen hiomiseen enemmän aikaa kuin Suomella meni puolustautumiseen Venäjän suurhyökkäystä vastaan. Tätä ei voi antaa anteeksi.

Ensimmäiset kymmenen minuuttia Miami Vicen alusta menee ihmetellessä, mitä hittoa tapahtuu. Tämähän on jokseenkin tuttua esimerkiksi James Bond-elokuvien alkukohtauksissa, mutta Miami Vicessä peliä ei koskaan vihelletä poikki ja vedetä näkyviin ylitsepursuavan upeaa alkutekstipläjäystä, jonka jälkeen varsinainen elokuva voi alkaa. Miami Vice jatkuu sekavana jopa niin pitkään, että meinasin sammuttaa koko television.

Hollywoodilaisen toiminnan alkuaineet ovat liikkuva kamera, lähikuva ja silppuleikkaus. Näillä saadaan aikaan kolme kertaa sekunnissa vaihtuvia lähikuvia tapahtumista, joiden kuvittelee olevan toimintaa. Mielestäni tällä vain peitellään näyttelijöiden ja muiden tekijöiden laiskuutta, taitamattomuutta ja omistautumattomuutta. Kun muutaman freimin pätkiin leikattua lähikuvasalaattia vertaa esimerkiksi John Woon mestarillisiin Hong Kong -ajan toimintakohtauksiin, tuntuu Hollywoodin toiminta aivan helvetin huonolta.

Miami Vicen loppuräiskintöjen kohdalla huomasin yllättäen, että elokuvan äänimiksaus meni jotenkin epätavallisen epätasapainoon. Aseiden laukaukset kuulostivat vaimealta tuhnuttelulta eikä musiikkia tai muita ääniä juuri ollut. Samanlainen hetki oli myös siinä kehutussa Batman-elokuvassa. En tiedä, oliko kyseessä tekninen ongelma, vai mitä on haettu musiikin poistamisella ja äänien vetämisellä jonkin gaussian-filtterin läpi, häiritsevää se kuitenkin on ja toiminnan rytmi tuntuu menevän pahasti bossanovan puolelle.