11'09''01 - September 11 - Ne toiset tarinat

11'09''01 - September 11

Statuspäivityksenä

Pieniä, mielenkiintoisia tarinoita päivästä jolloin norsunluutornit romahtivat.

Viihdekäyttäjälle

Muistatko missä olit kun kuulit lentokoneiden iskeneen WTC:n kaksoistorneihin? Länsimainen ihminen helposti kuvittelee, että koko maailma pysähtyi katsomaan suoraa lähetystä televisiosta. 11'09''01 kertoo yksitoista tällaista tarinaa eri puolilta maailmaa. Tekijöinä toimivat tunnetut ja tuntemattomat elokuvantekijät eri puolilta maailmaa.

Syyskuun yhdennentoista tapahtumista on luultavasti tehty enemmän elokuvia, dokumentteja ja televisio-ohjelmia kuin mistään sitten toisen maailmansodan ja siihen liittyvien henkilöiden. Valtavirrasta poiketen 11'9''01 ei keskity shokeeraavaan kuvastoon eikä karmiviin ihmiskohtaloihin. Vaikka savuavan tornin varjo leijuukin tuotannon yllä, ovat tarjotut näkökulmat tuoreita, jopa runollisia.

Suurin osa kokoelman tarinoista ottaa kantaa tapahtumiin, monet yllättävän kriittisesti. George W. Bushin retoriikkaa rinnastetaan USA:n toimiin Chilessä Pinochetin vallankaappauksen yhteydessä. Toimittaja ei pääse suoraan lähetykseen Tel Avivilaisella terrori-iskupaikalla, koska New Yorkissa tapahtuu jotain vakavaa. Iranilainen opettaja joutuu selittämään lapsille, mikä on torni.

Koska tekijöinä toimivat itsenäiset elokuvantekijät, joilla on vaihtelevat taiteelliset mielihalut, ovat myös lyhytelokuvat varsin erilaisia. Joku kuvaa käsivaralta videokameralla, toinen leikkaa sekaan vanhoja dokumenttipätkiä tai kuvia putoavista ihmisistä. Jokainen teos on omalla tavallaan kaunis, itsenäinen otos - pala luotua historiaa. Osa taiteilijoista on käyttänyt tapahtumia inspiraationa taideteoksensa taustalla. Toiset tarinoista ovat konkreettisempia, toiset vertauskuvallisempia. Kaikissa on kuitenkin vahva sanoma, joka ei aina ole sama, jota uutistoimistot ja dokumentit meille välittävät.

11'09''01 antaa New Yorkin tapahtumille aivan eri näkökulmia kuin standardin mukainen itkupotkuraivari-retoriikka. Se osoittaa, että tapahtuma ei välttämättä ravistanut koko ihmiskuntaa. Se ei myöskään maalaa kuvaa Amerikkalaisista pelkästään viattomina uhreina tai sankareina. Tapahtumat saavat erilaiset mittasuhteet, kun niitä tarkastelee New Yorkilaistuneen pakistanilaisen muslimin tai afrikkalaisen pikkupojan silmin. Tapahtumissa voi nähdä kauheuden lisäksi myös kauneutta ja toivoa. Näissä elokuvissa on helppo nähdä sisällön lisäksi myös esteettistä kauneutta.

Friikeille ja maanikoille

Lyhytelokuvat eivät ole vain lyhyitä elokuvia. Ne ovat ennemmin runoja kuin novelleja. Tiivis kerronta mahdollistaa intensiivisempiä tarinoita, avoimempia ajatuksia ja vertauskuvallisempia visioita kuin pidemmät tarinat. Näin ne myös vaativat katsojaltaan enemmän, mutta lyhyemmin. Valitettavan usein lyhytelokuvat tuntuvat myös kaatuvan oman näppäryytensä tekotaiteelliseen paskaan. Tällä kertaa näin ei käy.

Tämän kokoelman elokuvat antavat paljon ajattelemisen aihetta, paitsi aiheensa, myös käsittelynsä osalta. Iranin lapsia ei juurikaan kiinnosta kaukaisten maiden tornit, joissa kuoli käsittämätön määrä ihmisiä - he ovat kiinnostuneempia miehistä jotka kuolivat kaivaessaan kaivoa ja kuoliaaksi kivitetystä tädistä. Yhdellä otolla kuvattu kaoottinen hetki Israelilaisen terrori-iskun tapahtumapaikalla saa aikaan epämiellyttävän ahdistuksen toimittajien tunkeilevuuden takia.

En voi olla nostamatta esiin jonkin aikaa aiemmin katsomaani Hurt Lockeria, joka käsittelee syyskuun tapahtumien nostattaman sodan tapahtumia. Teosten välillä on seitsemän vuotta. Tänä aikana Amerikkalaiset ovat tehneet itsestään vapauttajasankareita, joilla on oikeus temmeltää mielin määrin ympäri maailmaa, eikä ohjaaja Kathryn Bigelow'n retoriikka Oscar-gaalassa tätä kuvaa ainakaan paranna. Samalla kriittisyys USA:n toimia kohtaan lisääntyy USAssa ja muualla maailmassa. Nämä kaksi elokuvaa ovat kuin toisiaan tuijottavat totuuden vartijat - yhteinen päämäärä, mutta täysin eri näkemykset siihen pääsemiseksi.

11'09''01 kokoelman elokuvia on erittäin vaikea katsoa vain elokuvataiteellisina tuotoksina. Teosten motiivina toimivat tapahtumat ovat saavuttaneet myyttiset mittasuhteet, eikä salaliittoteorioiden herättämät epäilykset ja tapahtumien nostattamat sodat helpota asioiden käsittelyä ja käsittämistä. Jotkin teokset vain ovat liikaa kiinni lähdeaineistossaan. Yksi asia on kuitenkin selvää: nämä lyhytelokuvat ovat taidetta, täyttäen taiteen eri tehtäviä kukin omalla tavallaan.

Kokoelman valmistumisvuonna teokset herättivät varmasti erilaisia tunteita kuin nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin. Tuolloin ihmiset tarvitsivat terapeuttisia keinoja käsitellä omia tunteitaan tapahtumien suhteen. Jos samanlainen tarinapaketti tehtäisiin ensi vuonna, 10 vuotta tapahtumien jälkeen, voisi useampikin teoksista saavuttaa jotain samanlaista runollista kauneutta kuin Sean Pennin upea tarina vanhasta miehestä, jonka ikkunalaudalla kasvavaa kukkaa kaksoistornit varjostavat.