Auralux - Fotonien taisteluhymni

Auralux (aiemmin Aurora)

Statuspäivityksenä
Nerokkaan yksinkertainen reaaliaikastrategia kärsii vähemmän nerokkaasta, mutta silti yksinkertaisesta tekoälystä.

Viihdekäyttäjille

Joku viisas on joskus sanonut, että peli on valmis (tai täydellinen tai hyvä tai mitälie) silloin kun siitä ei voi enää ottaa mitään pois. Auralux täyttää tämän määritelmän paremmin kuin hyvin. Kyseessä on tosiaikainen strategiapeli, jossa pelaaja taistelee kahta tekoälyä vastaan tähtijärjestelmän herruudesta. Kuulostaa scifiltä, mutta Auralux (joka tunnettiin nimellä Aurora kun minä pelin ostin) pelkistää ja absrtahoi ajatuksen lähes puhtaaseen ideaan.

Pelin tähtijärjestelmät ovat symmetrisiä alle kymmenen tähden galakseja, joissa jokaisella osapuolella on yksi kotitähti. Vallatut tähdet tuottavat lyhyin väliajoin koosta riippuen muutaman yksikön. Kaikki yksiköt ovat samanlaisia ja näyttävät ruudulla pikseleiltä. Yksiköt jäävät pörräämään tähden ympärille, kunnes pelaaja napsauttaa ja raahaa joukolle uuden kohteen. Tähden valtaaminen vaatii tietyn määrän yksiköitä ja vastustajan vaikutus tähteen täytyy neutralisoida ennen kuin tähteä voi alkaa valtaamaan itselleen. Viimeiseksi jäljelle jäänyt osapuoli voittaa pelin.

Auraluxin pelaaminen on todellakin pelkkää napsauttamista ja raahaamista. Kun pelaaja painaa hiirennapin pohjaan, ruudulla näytetään käskyn vaikutusalue. Käsky vaikuttaa kaikkiin alueella oleviin yksiköihin. Kun napin päästää, valitut yksiköt lähtevät lentämään kohti annettua sijaintia. Jos kohteena on tähti, yksiköt "imautuvat" tähteen joko vähentäen vastustajan vaikutusvaltaa tähdellä, tai lisäten pelaajan valtaa. Tietyn raja-arvon jälkeen neutraalista tähdestä tulee pelaajan omaisuutta ja se alkaa tuottaa uusia yksiköitä.

Mikäli vastaan sen sijaan tulee vihollisen armada, käyvät yksiköt taisteluun. Auralux ei ole mikään vaikea, kolmi- tai useampiportainen kivi-paperi-sakset-systeemi. Toisensa kohtaavat yksiköt yksinkertaisesti tuhoavat toisensa "plim"-äänen säestäminä, kadoten pieneen valon pilkahdukseen mustassa avaruudessa. Suurempi armeija siis voittaa aina pienemmän. Selkeää ja yksinkertaista, mutta samalla myös hypnoottisen antoisaa - harmoniset "plim"-äänet ja taustabiitin mukaan sykkivät tähdet tuovat Auraluxiin yhden meditatiivisen lisäkerroksen tuoden sen lähemmäksi musiikkipelejä.

Auraluxin lähes Platonisen ideallisessa yksinkertaisuudessa olisi potentiaalia vaikka kuinka hienoon peliin. Valitettavasti pelin tekoäly on varsin suoraviivainen ja kun pelaaja oppii muutaman tärkeän kikan, tekoälystä ei ole enää vastusta. Peli olisikin äärimmäisen mielenkiintoinen useamman pelaajan moninpelinä, tai varsinkin sormitietokoneella pelattavana digitaalisena lautapelinä. Yksinkertainen ohjaustapa toimisi kosketusnäytöllä erinomaisesti ja simppelit tähtijärjestelmät mahtuvat hyvin noin kymmentuumaisille ruuduille.

Auraluxin parikymmentä kenttää hurahtavat läpi kohtalaisen nopeasti. Onneksi läpipeluun jälkeen avautuu nopeutettu moodi, jossa pelaaja pääsee kokeilemaan taitojaan kelloa vastaan. Omien tulosten parantelu jaksaa viihdyttää vielä hieman pidempään, mutta ikipeliksi pääseminen olisi vaatinut fiksumman tekoälyn ja kenties hieman kehitystä audiovisuaaliseen puoleen. Kaikille tämä ei varmasti sovi, mutta itse koin Auraluxin erittäin piristävänä pelinä, jonka kaltaisia toivoisin putkahtelevan näkökenttään useamminkin.