Chime - Digitaalista huumetta

Chime

Statuspäivityksenä

Pahasti addiktoiva toimintapuzzle, jossa Tetriksen ja Luminesin kaunis lapsi kohtaa mahtavan elektronisen musiikin. Ainoa puute on kenttien ja kappaleiden vähäinen määrä.

Viihdekäyttäjille

"Ota ota, ota ota", lausui Steamin joulunaluskampanja ja houkutteli minut ostamaan Chimen jonkin pöntön aarrejahdin takia. "Noh, pari euroa sinne tänne ja yksi achievement kasaan niin pääsen aarrejahdissa eteenpäin", ajattelin. Kuinka naiivi olinkaan: peliaikamittari näyttää neljäätoista tuntia ja päässä soi pelin hypnoottinen elektro-ambient vai mikä lieneekään musiikkityylin virallinen nimi.

Chimen idea on yksinkertainen. Pelaaja sijoittelee eri muotoisia viidestä ruudusta koostuvia palikoita vaihtelevan muotoiselle kentälle koettaen peittää vähintään 3x3 ruudun kokoisia alueita. Kun tällaisen alueen saa muodostettua, sen kokoa voi kasvattaa rakentamalla sen ympärille laajempaa nelikulmiota aikarajan puitteissa. Kun aika kuluu umpeen, nelikulmio "kiinnittyy" ja värjää allaan olevan taustaruudukon. Kentän tavoitteena on saada koko taustaruudukko värjättyä.

Yksinkertaisen pelimekaniikan koukuttavana ulottuvuutena on palikoiden ja alueiden toimiminen eräänlaisena sekvensserinä tai soittimena. Pelialueen yli pyyhkii musiikin tahtiviiva ja jokainen kentällä oleva palikka soittaa taustamusiikista tiettyä samplea. Mitä paremmin pelaat, sitä täydellisemmin musiikki kuuluu. Viiden (PC-versiossa kuuden) kentän eli biisin valikoima on pieni, mutta yllättävän hyvin sitä jaksaa kuunnella, varsinkin Steam-version extrana tulevaa Portal-pelin loppubiisiä ja paitsi Mobyn kamalalla "ooojeah"-samplella ryyditettyä renkutusta. Orbital on täyttä rautaa, kuten aina.

PC-addiktion lisäksi kokeilin Xbox-version demoa. Siihen älä koske, ellei iske hirvittävät oireet. Kontrollit ovat tattien kanssa lähinnä tunnottomat verrattuna tietokoneen näppärään hiirikontrolliin. En sitten tiedä, miten peli toimii kosketusnäytön tai kannettavien tietokoneiden hivellyslaattojen kanssa, mutta näppituntumalta sanoisin hiiriohjauksen olevan kaikkein paras.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tätä peliä kannattaa välttää. Ei siksi, että se olisi huono vaan siksi, että siihen saattaa syntyä vakava riippuvuussuhde ainakin joksikin aikaa. Edellinen yhtä läpikotainen pelikokemukseni taisi olla ensimmäinen kitarasankari ja sitä edellistä en edes muista. Onneksi Chimessä ei ole enempää biisejä. Nyt pystyn vielä irtautumaan siitä.